Me - Piia ja Vesa

Piia, joka on haaveillut  omasta maltankoirasta jo 15 vuotiiaasta asti. Sittemmin tavattuaan Vesan ja ostettuaan omakotitalon. Oli oikea aika haaveilla pienestä karvapallerosta. Puolenvuoden hartaan etsinnän ja pikku kommervenkkien kautta löytyi se suloinen  ja rakastettu Vilena. Joka ensi metreiltä tuntui juuri oikealta koiralta tähän menevään perheeseen.

Vuoden päivät meni opetellessa turkinhoitoa ja sitten kypsyi ajatus, että pitäisikö käydä katselemassa näyttelyissä.  katselmus johti ekaan näyttelyyn. Jännitys oli niin kova että en vieläkään muista mitään.  Mutta Vesan innostama ilmoitin muutamaan muuhunkin ja sitten se kärpänen iski mistä ei ollut enää paluuta.  Hyvä niin sillä on tullut paljon uusia ihania ystäviä. 

Vilenan aikuistuessa, haaveet toisesta koirasta seuraksi. Tuli ajankohtaiseksi. Kuumeisesti etsin toista maltankoiraa, mutta niiden vähäisen tarjonnan seurauksesta. Eksyin aina välillä muillekin sivuille. Josta yhtenä pimeänä talvisenä yönä löytyi musta Apso vauvan kuva. Itsekseni mietin musta ja valkoinen kuullostaaa aika hyvälle. Mutta se apson koko? Sitten ilmoitin Vesalle että, meidän uusi vauva on löytynyt. Ja otin yhteytttä kasvattajaan, jonka kanssa sovittiin treffit ihan 2 päivän päähän. Menimme katsomaan vielä empivin ajatuksin. Mutta kuka voi vastustaa pientä nappi silmää joka juoksee suoraan syliin.  Joten pentu lähti mukaan samalla reissulla. 

Siitä alkoi yhteiselämä kahden koiran kanssa. Joka oli ensiksi hankalaa, kun Vilena esitti voimakkaasti mieltään uuden Nobodyn suhteen. Joka sitten ajan kanssa löysi nimekseen Rosita.  Muutama kuukausi pentu kasvaa ja Vilena alkaa hyväksyä pikkusiskon. Sitten kaikilla on hauskaa ja arki on ihanaa. Rositan kanssa alettiin heti kiertää näyttelyitä toisinaan hyvälläkin menestyksellä. Agilityyn  menimme kanssa, mutta kilpailuihin ei lähdetty, jätettiin se ihan harrastustasolle.  
Piia

 

Pienen painostuksen alla. Piia lähti kasvattaja kursseille ja anoi kasvattaja nimen. Piti miettiä Vilenan pentuja ennen kuin se on liian myöhäistä. Uroksia pyöriteltiin ja mietittiin hartaasti, mutta sitten viimein se sopiva löytyi... Vesa kävi Vilenan kanssa kosio matkalla ja seurauksen 56 vuorokautta myöhemmin meillä oli 3 ihanaa sydänkäpystä. Siitä oli hyvä aloittaa Viltseroitsin kasvatustyö. Kaikki pennut löysivät rakastavan kodin ja siitä olemme tosi onnellisia. Yksi pennuista jätettiin vilkastuttamaan arkeamme., joka tosiaan energisyydellään täyttää päivät tekokkaasti. 
Vesa

Rosita saavutti juuri valio arvon ja Amanda siirttyi serti metsälle. Joten tavoitteet ovat nyt serteissä ja ryhmäsijoituksissa. Nyt kesän täyttää näyttelyt niin kotimaassa kuin ulkomaillakin, joten kehän laidoilla nähdään.  Sitten ehkä seuraavaksi pohdimme ja pähkäilemme Rositan jälkeläisiä... ...